Tässä elämä on


Tässä elämä on. Muutamia hetkiä sieltä täältä. Ohikiitäviä päiviä. Samoja rutiineja. Samoja kaavoja. Pitkiä päiviä. Väsyneitä iltoja. Peiton alle kääriytymistä. Tietokone on seissyt toimettomana. Mummi on odottanut valokuviaan joulusta lähtien. Lapsille omistatumista. Hyvin vähän someaikaa. Game of Thronesin kaksi kautta hetkessä ahmittuna. Uudelleen löytynyt sali-into. Kahvihetkiä. Pyykkikasa, joka kasvaa nopeammin kuin siitä pääsee eroon. Tiskit. Imurointi. Aina ne samat. Ystäviä aina kun ehtinyt. Ne turvallisen tylsät rutiinit. Tammikuu. Helmikuu. Aika. Se menee niin nopeasti.

Blogin kanssa sitä aina miettiiä, että mistä sitä aloittaisi pitkän tauon jälkeen. Kun on kirjoittanut arjen keskellä yli neljä vuotta, elää väkisin kuollutta kautta. Elää elämää. Ei halua stressata. En halua enää kirjoittaa koska olisi pakko.



Olen löytänyt joulun alla uudelleen kirjoittamisen intohimon. Se intohimo lähti ennakkotehtävinä postilaatikkoon harjoitteluni ensimmäisellä viikolla. Se joko kantaa pitkälle tai jää siihen. Unelmaksi. Hassuksi haaveeksi, jonka lausuin kun minulta kysyttiin, mitä oikeasti haluaisin olla. Sitten huomasinkin itseni etsimästä lisäinfoa ja lopulta toisen avustuksella aloin tavoitella sitä haavetta. Aikamoisten kommelusten kautta laitoin tekstini eteenpäin. Jos ei tänä vuonna, niin sitten ensi vuonna uudestaan.

Joulun alla huomasin, että jos haluan enää jatkossa blogia kirjoittaa, minun täytyy saada olla oma itseni. Kirjoittaa ihan oikeasti. Minulla on kriittinen lukija. Se pistää ylittämään itseni. Huomauttaa, kun olen blogisiisti. Muistuttaa, että minusta olisi niin paljon enemmänkin. Tukee ja kannustaa. Tukea ja kannustusta on tullut myös teiltä lukijoilta. Teiltä, jotka ovat vasta tänne päätyneet ja teiltä, jotka olette kauemmin pysyneet mukana. On ollut ihana saada kommentti silloin tällöin. Sen takia jaksaa yrittää. Kirjoittaa vielä yksi teksti lisää. Yrittää rikkoa niitä omia kaavoja kirjoittamisessa. Löytää sitä omaa ääntä.

Nyt haluan yrittää kirjoittaa. Elämästä tai sen inspiroimana. En ole kaupallinen bloggaaja. Minun ei ole tarvinnut ajatella blogini kaupallisuutta. Tästä en halua tienata. Haluan vain olla. Haluan kirjoittaa. Koruttomasti tai kauniisti. Ajatuksista ja haaveista. Toisen tuoksun inspiroimana. Äitiyden tuomista tunteista. Niistä oikeista. Rönsyillen tai pitkään harkiten. Hioen. Hioamatta. Suoraan. Ilman liikaa siistimistä.

Todellinen elämäni on aika tylsää. Se on tylsän turvallista. Se on koulua vielä vuoden verran. Se on harjoitteluita tai niistä stressaamista. Opinnäytetyötä, joka pitäisi saada valmiiksi. Satunnaisia keikkatöitä. Lapsia. Lapsia. Lapsia. Kotitöitä. Teatterin harrastamista. Kevään näytelmän käsikirjoittamista. Ystävien ajattelua. Heidän kanssa ajatusten jakamista. Netflixiä. Toisen ihmisen läsnäolon kaipaamista. Välillä yksinäisyyttä. Ajan kulumista aivan liian nopeasti. Todellinen elämäni on kauppareissuja pyöräillen. Salitreenejä. Paremman perseen tavoittelua. Omien hiusten värjäämistä. Pähkäillen, mitä ruokaa tekisi seuraavaksi. Ihan joka kerta. Lapsia. Niihin suuttumista. Heidän halaamista. Liian vähän tilaa. Joskus liian paljon tilaa. Kevään odottamista. Pennin venyttämistä. Hampaiden harjaamisen unohtamista. Nukahtamista meikit naamalla. Terveellisen ruokavalion ylläpitämistä. Materiaalista - tai ainakin rahasta - haaveilemista. Parvekkeelle kesästä asti unohtuneita kukkia. Ystävänpäiväkortteja, jotka eivät lähteneet ajoissa. Mutta se on minun elämää.

Tulen ja kirjoitan, kun siltä tuntuu. Toivottavasti useammin. Siitä tajunnanvirrasta. Niistä kuplista, jotka muuten unohtuisivat, jos en niitä kirjoittaisi ylös.








8 kommenttia

  1. Tää oli mun mielestä aivan todella ihana ja aito teksti. Pliis, ole oma itsesi, silloin tää on parhaimmillaan!

    VastaaPoista
  2. Hei! En ole vielä pitkään lukenut blogiasi ja mua kiinnostaisi tietää esimerkiksi kätilöksi pääsyn edellytyksistä, pitääkö käydä lukio ja mitä aineita pitää kirjoittaa tms? Ja minkä tasoinen noin suunnilleen voisi edes haaveilla kätilö opinnoista? Kiitos jos vastaat/linkkaat postauksen jos olet näistä kertonut.

    T. Kätilöksi haaveileva lukiolainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://www.sydamenasiallablogi.com/2013/08/katiloopinnot-osa-1-miten-paasee.html

      Tässä on postaus aiheeseen liittyen. Käy lukemassa ja tuu kysymään, jos vielä on jotain mikä mietityttää! ;-)

      Poista
  3. Kätilö-opinnoista munkin piti tulla kysymään. Kun itse opiskelen terkkariksi ja olen opiskeluterveydenhuollossa harkassa. Meidän opo, joka parasta aikaa yrittää kertoilla noille jatko-opinnoista, kysyi että tiedänkö minä että onko kätilöillä vielä joku tietty määrä synnytyksiä, joihin on pakko osallistua? Kun hän oli joskus kuullut tällaista. Minäkin muistelen joskus tällaisen kuulleeni, mutten uskaltanut vastata mitään kun en oikeasti tiedä. Niin miten on asian laita? Olisin tietty voinut googlettaa, mutta kun asia tuli uudelleen mieleen nyt tätä postausta lukiessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ihan EU-direktiivit, jotka tulee täyttää. Raskausneuvonta, sis. väh 100 ennen synnytystä tehtyä tutkimusta. Väh 40:n synnytyksen seurantaa ja hoitoa. Opiskelijan on itse hoidettava väh 40 synnytystä. Seuranta ja hoito 40 riskisynnyttäjälle raskauden, synnytyksen tai lapsivuodeajan aikana. Väh 100 lapsivuoteisen naisen ja terveen vastasyntyneen seuranta ja hoito synnytyksen jälkeen. Siinä on sitten täyttämistä. :-D

      Poista
    2. Okei :). Tietää sitten vaikka vähän kertoa, samalla kun menen kertomaan omista opinnoistani tuonne lähihoitajille...

      Poista
  4. Jos ne kiinnostuu enemmän, niin tässä on aiempi postaus siitä, mitä hakuprosessissa vaaditaan. Mutta 4,5 vuoden koulutus on tällä hetkellä ja AMK-taso. Mutta nythän on tulossa uudistuksia ja luultavasti muuttuu YAMK-tutkinnoksi, joka tietysti toisi oman twistinsä asiaan.

    http://www.sydamenasiallablogi.com/2013/08/katiloopinnot-osa-1-miten-paasee.html

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!