Turvallisessa kuplassa


Niin meni maaliskuu. Tottuukohan koskaan siihen, että aika vaan lipuu välillä niin nopeasti ohitse. Mutta jotenkin se on hyvä merkki. On turvallista. Oma kupla, jonka sisällä on ne perustarpeet. Ne asiat, joiden voimin aika saa lipua joskus nopeasti.

Välillä hieman hirvittää, kuinka lapset kasvavat niin nopeasti. Kun viime keväänä jännitin tytön tulevan koulun alkua, niin nyt huomaan pohtivani tulevaa kesää. Sitä kesää, kun lapsellani ei ole ensimmäistä kertaa elämässä hoitopaikkaa. Sitä kesää, jota viime vuonna ajattelin tulevan joskus hamassa tulevaisuudessa vastaan. Poikakin kasvaa ja kipuilee kohisten. Välillä yhden koululaisen ja 4-vuotiaan kombo on haastava, mutta sitten taas kaikkeen tottuu. Oppii soutamaan ja huopaamaan. Aikamoisia pörpylöitä nuo ovat, kiristävät mieltä ja taas aiheuttavat näin pidemmän poissaolon jälkeen suunnattoman ikävän. Lupasin viikonlopulle tortilloja. Puhelimesta kuului iloinen kiljahdus. Pian koti on taas täynnä ääntä ja kaatuneita maitolaseja.