Jatkettuja lauseita


En ymmärrä... Nykyään olen pyrkinyt olemaan paljon avarakatseisempi elämässä. Vaikka en hyväksy ihmisvihaa, väkivaltaa tai ilkeyttä, niin haluan ajatella sekä ymmärtää, ettei ihminen ole syntyjään paha. Ei kukaan synny tähän maailmaan satuttamaan muita. Jokaiseen meistä vaikuttaa niin sisäiset kuin ulkoiset tekijät. Ympäristö, muut ihmiset ja kasvatus. Sekä omat valinnat. Haluaisin olla muita parempi ja sanoa, etten ymmärrä mikä ajaa muita esimerkiksi hakeutumaan Temptation Island -ohjelmaan. Mutta ymmärränhän minä. Lopulta. Itsessänikin on asioita, joita en ole aina ymmärtänyt. Mutta silloin täytyy rehellisesti pohtia syitä ja seurauksia. Ja se mitä en ymmärrä, yritän muuttaa hankkimalla tietoa ja poistua oman laatikkoni ulkopuolelle - katsoa asioita uudesta perspektiivistä.

Seuraavaksi ajattelin... Tehdä paljon asioita. Suorittaa kaksi viimeistä tenttiä koulussa, nauttia kesätyöstä, kesästä, lasten kasvamisesta sekä nähdä enemmän ystäviä. Tänään ajattelin ensimmäiseksi mennä teatteriin ja tehdä viikon ruokaostokset. Kesän tullessa nousee myös tatskakuume. Ehkäpä, ehkäpä.

Viimeaikoina... Olen ollut taas paljon onnellisempi kuin ennen. Jotenkin on siistiä huomata, että omilla valinnoillaan voi vaikuttaa omaan olotilaan merkittävästi. Olen ylittänyt itseni. Tavoitellut salaisia unelmia sekä ollut oikeasti tyytyväinen itseeni. Sitä on ollut niin tiiviisti jossain kuplassa, arka ja ajatellut, ettei minusta ole enempää kuin mitä olen. Viimeaikoina olen myös huomannut, että saan olla ihan se oma itseni, muuttamatta itsessäni mitään.


En osaa päättää... Olen oikeastaan juuri se, joka pohtii hetken asioita ja päättää jotain. Sitten siinä pysytään. Haluan kokeilla jotain ja huomata sitä kautta, miten käy. Olen todella suunnitelmallinen. Minulla on kaikki menot kirjattuna kalenteriin. En tykkää jäädä jaarittelemaan asioita. Jos jotain haluan, teen päätöksen joko tavoitella sitä tai jättää väliin. Mutta yleensä en osaa päättää ottaako salmiakkia vai hedelmäkarkkeja. Siksi otan kumpaakin.

Muistan ikuisesti... Lasteni syntymän, hyvät keikat ja sydänsurut. Sekä mieleenpainuneet hetken rakastamansa ihmisen kanssa. Toisen hymyn ja naurun. Olen aika hattarapää, joten välillä minulla unohtuu tärkeä meno tai syntymäpäivät, jos ne eivät ole ylhäällä kalenterissa. Mutta sitä vastoin muistan taas ihan outoja asioita. Miten joku sanoi tai mille asialle naurettiin.

Päivän paras juttu... Nykyisin se on se, kun pääsee peiton alle pitkän päivän jälkeen ja saa katsoa hetken lemppariohjelmaa. Tai se, kun lapset sanovat rakastavansa toisiaan ja minua. Päivän paras juttu on viesti ystävältä. Aikataulussa tehdyt koulutehtävät tai hyvin mennyt työpäivä. Joskus päivän paras juttu on hyvä aamupala ja kuppi kahvia. Pieniä asioita, joista osaa nauttia.

Noloa myöntää, mutta... Ennen olin todella äkkipikainen ja otin itseeni, jos tein jotain väärin. Kaikki oli noloa, eikä minulle saanut nauraa. Olen tosin oppinut nauramaan itselleni enemmän. Nyt kun olen huomannut, etten tästä muutu sen kummemmaksi, niin nauran itselleni enemmän. Ennen oli noloa, kun nauroin liian kovaa, joka päivä mun suu kävi nopeammin kuin pää, oli noloa olla teiniäiti, enkä edelleenkään aina tiedä mitä joku sana tarkoittaa.

Viikko sitten... Aloitin koulun ohella kesätyöni ja teatterin esitykset alkoivat painaa päälle. Väsytti, mutta oli ihanan lämmin.

Kaikista pahinta on... Menettäminen. Mikään ei ole pahempaa kuin menettää joku läheinen.

Salainen taitoni on... Veikkaan, että se on kirjoittaminen. Haluan harjaantua siinä entisestään, mutta minulla on se tuolla jossain. Se vaan täytyy kaivaa esiin. Kirjoittaa enemmän. Raaemmin. Kaunistelematta.

Jos saisin yhden toiveen, se olisi... Että lapset saavat elää onnellisen elämän. Mitään muuta ei tässä hetkessä toivo enempää. Haluan katkaista sen kierteen, jossa vanhemmille muut asiat ovat tärkeämpiä kuin omat lapset. Haluan myös kokea kaikki ilot heidän kanssaan. Olla läsnä.

Minulla on pakkomielle... No se on ihan totta. Elän hallitussa kaaoksessa. Ulkoapäin näyttää, että kaikki on siistiä, mutta esimerkiksi vaatekaappini siistinä pitäminen on ikuinen mysteeri. Se ei onnistu. Mutta tykkään laittaa purkit ja etiketit suoraan. Siististi. Hääräillä. Varsinkin jos on stressiä, niin silloin häärään sen vaatekaapinkin.

Söin tänään... Kanaa ja ranskalaisia kuumepotilaan kanssa. Ajattelin myös syödä karkkia illalla. Because I can.

Ärsyttävintä on... Menettää oma maltti. Kiukutella. Ja huomata olevansa kärsimätön. Tai kun on niin väsynyt, ettei jaksa siivota. Ja sitten ärsyttää, kun sellaisesta asiasta täytyy erikseen murehtia. Ärsyttää, kun en saa sitä ajatusta pois päästä, että se ei ole tärkeintä. Joskus se on.

Tekisi mieli... Juustonaksuja ja pussailla. Ei tosin niin, että ensin söisin juustonaksuja, jonka jälkeen pussailisin. Erillisinä hetkinä. Juustonaksut, hyvä ohjelma sekä oma rauha. Parhautta. Mutta kaikista parhainta on olla korviaan myöten rakastunut ja pussailla jossain, ihan sama missä. Kuulemma ihmisen pupillit suurenevat, kun he näkevät jotain mieluisaa. Kuten jos on vetänyt huumeita. Olen saanut kuulla, että omat pupillini kasvavat aina suudelman jälkeen.

Minusta on söpöä... Olla rakastunut tai katsella iloisia ihmisiä. Positiivisuus tarttuu. Ennen jotenkin ohitin sellaiset hetket, jotka eivät koskeneet minua. Se jotenkin satutti. Nykyään on kiva vaan istua ja katsoa onnellisia ihmisiä. Rakastunut pariskunta on ehkä söpöintä ikinä. Tai vauvan nauru.

Hävetti... En muista, koska olisi hävettänyt viimeksi. Ehkä ne on niitä hetkiä, jolloin menetät hermot lapsiin julkisella paikalla. Silloin hävettää, kun tajuaa muiden katsovan.

Olenko ainoa, jonka mielestä... Riku Rantala on kuumin suomalainen mies? Katselin vasta Madventuresin ensimmäistä kautta ja muistin, kuinka komea, fiksu ja karismaattelinen Riku on. Ah, harmi, että joku on jo valloittanut hänen sydämen.








7 kommenttia

  1. Ihana postaus!! Oih! Elämää ❤️
    P.S Paljon samoja ajatuksia tuossa en ymmärrä osiossa.

    VastaaPoista
  2. Oletko lopettanut kokonaan? Instaankaan ei pääse enää seuraamaan, vaikka sivuilla on linkki.

    VastaaPoista
  3. Oletko lopettanut bloggaamisen? :(

    VastaaPoista
  4. Heeeei, täällähän minä. Hengissä synnäriharjoittelun jäljiltä! Palaan kyllä vielä! <3

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!