Joulukuvia

Muistan kaksi kuvaa lapsuuteni joulusta. En ole varma, ovatko ne samasta joulusta tai missä ne kuvat enää ovat. Toisessa kuvassa istun mamman luona kuusen edessä ja avaan suksia lahjapaperikääreistä. Minulla on päässäni hassut, pyöreät vaaleanpunaiset silmälasit. Kultaisen vaaleat hiukset ulottuivat olkapäille asti. Katson suksia onnellisen oloisena. Muistelen, että päälläni oli sininen mekko. En edes tykännyt hiihtämisestä, mutta lahjoista tuli aina hyvä mieli. Kaunotar ja Hirviö -VSH kasetti makasi kuvan nurkassa. Toisessa kuvassa istun mamman keittiössä, joulupöydässä. Isänikin on siinä. Isällä oli vielä isommat silmälasit kuin minulla. Ja pieni parta. Kuvan joulupöydässä oli aina monta vierasta ja mamma hääräsi keittiössä. Tuttuun tapaansa hän söi aina viimeisenä. Pisti sokeripalan suuhunsa ja joi kymmenettä kuppia kahvia. Kuvassa kaikki hymyilevät.

Äidin luona vietetyistä jouluista en muista kuin jonkun hataran muiston, sekin on valokuva. Lapsuudenkodin keittiön keltaiset kaapit, minun vieno hymy ja äiti letittämässä langalla lettiä hiuksiini. Äiti on kuvassa vielä nuori ja terveen näköinen. Olin tainnut saman kuvan jouluna löytää lahjakätkön keittiön yläkaapista. Siitäkin on kuva, nyt kun oikein muistelen. Hymyilen kuvassa hölmönä suuni pienelle viirulle.

Lapsuuden joulut tuntuvat yhdeltä harmaalta massalta. Sama muisto voi vääristyä jokaiseen jouluun. Ja mitä pidemmälle muistoissani menen, sitä enemmän ne hämärtyvät. Muistan joulupuuron, Joulupukin kuumanlinjan sekä Lumiukon. Muistan herneet jouluaterialla ja ränsistyneen hopeisen joulutähden. Muistan joulukuusen alla olleen pyöreän maton. Muistan joululahjojen jaon, joka aina illalla eikä yhtään aiemmin. Äiti makasi vaaleanruskealla nahkasohvalla. Pääasiassa jouluaatto oli se päivä, kun äiti yritti. Mutta mikään rakkauden ja yhdessäolon riemuvoitto joulu ei ole koskaan ollut.

Sen jälkeen olen ollut jouluaattoisin tuuliajolla. Minulle jäi jouluperinteeksi riisipuuro ja Lumiukko. Sitten tuli lapset ja perinteiden luominen heidän kanssaan. Muistan yhden kuvan vuodelta 2009, jossa tyttö on 1,5-vuotias. Lyhyt tatti, jolla on vaaleanpunainen mekko ja lyhyt takatukka. Hän seisoo selin kameraan, pitelee tiukasti kainalossaam Aristokatit-DVD:tä ja tutkii muovikuusessa roikkuvia palloja. Olimme aamulla katsoneet Joulupukin kuumanlinjan, koska niin oli tapana. Muutama joulu eteenpäin vuonna 2011 jouluaaton kuvassa on vesirokkoinen 3,5-vuotias ja muutaman kuukauden ikäinen mahakipuinen poika. Elin elämäni parasta aikaa. Olinhan saman joulun jälkeisenä Uudenvuodenpäivänä menossa naimisiin kaikille yllätyksenä. Sinä jouluna riisipuuro paloi pohjaan. Facebook muistutti vuoden 2014 muistosta. Oli ensimmäinen joulu eron jälkeen yksin ja ilman lapsia. Kapinoin ja ostin vain pekonipastan tarpeet. Olin kuvassa heittänyt keittiönpöydälleni yhden joululiinan sekä muutaman joulupallon. Se sai mielestäni riittää. Vitun joulu.

Vuoden 2016 joulukuvissa hymyilee aatonaattona kaksi onnellista lasta lahjapaperimeressä. Uusi, valkoinen muovikuusi paistattelee taustalla. Kuusen latvassa on myöskin aivan uusi, hopeinen joulutähti. Minun ala-asteella tekemä lippunauha on viritetty alaoksalle. Lapsuuteni vanhoja joulupalloja on laitettu ympäri kuusta uusien koristeiden joukkoon. Tänä vuonna päätin hankkia kuusen ensimmäistä kertaa tähän kotiin. Tänä vuonna myös oikeasti joulutti. Huomenna lapset hymyilevät isän ja isovanhempien joulukuvissa, kuten olemme sopineet. Mutta meilläkin voi olla silti joulu. Loimme omat perinteemme, joista tulemme pitämään kiinni. Aamulla soi svengaava joulumusiikki, kun keitin joulupuuron. Lahjat jaoimme jo puolilta päivin. Söimme helppoa jouluruokaa ja katsoimme Yksin kotona. Iltapäivästä lämpeni sauna.

Tämän vuoden joulukuvat ovat yksinkertaisia, mutta onnellisia. Ne peittoavat jokaisen vuoden joulukuvan, sillä kuvissa hymyilevät tietävät, että huomennakin on turvallista. Minun joulukuvissa hymyilevät 8-vuotias fiksu ja näppärä likka, joka muistuttaa pelottavan paljon äitiään sekä 5-vuoden edestä täyttä poikaenergiaa, joka voi suukottaa ja hassutella kymmenen sekunnin sisään. 










*Kuvan lahja on saatu blogin kautta



Tämä  postaus on osa Lumoblogien joulukalenteria 2016.


2 kommenttia

  1. Hei osaatko sanoa mihin paikkakunnalle on "helpoin" päästä, jos hakee kätilöksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!

      Mulla ei ole kyllä mitään hajua. :-D Kannattaa varmaan vaan katsoa jokaisen koulun pääsykokeet (meidänkin koulussa muuttui mun opiskelujen aikana kokeet) joten en ole niistä enää perillä. Tsemppiä! :-)

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!