Kasva, kasva, kätilöntaimi

Huomaan toteavani harjoittelu toisensa jälkeen saman: olen jo puolessa välissä! Seitsemästä viikosta jäljellä on enää kolme. Kolme viikkoa aikaa imeä kaikki se tietoa, energia ja tunnelma synnytyssalikätilönä olemisesta. Koska eihän sitä tiedä, koska seuraavaksi sinne pääsee takaisin. Ensimmäistä kertaa huomaan toteavani, että olen aivan loppusuoralla. Ja se ajatus vasta pelottaakin. Tämän kevään jälkeen ei ole enää ohjaajaa, johon nojata. On vain kätilökollegoita, joita konsultoida.

Toinen jakso synnytyssalissa on ollut tälläiselle valmistuvalle kätilölle aivan uskomaton kokemus. Ensimmäisessä jaksossa nojauduin täysin ohjaajaan, tarkkailin ja keskityin yhteen asiaan kerrallaan. Nyt olen saanut hellästi ohjaten langat omiin käsiin, yritän hallita kokonaisuutta ja olla suunnitelmissani askeleen edellä. Teen omia johtopäätöksiä ja keskustelen yhdessä ohjaajan kanssa, että onko suunnitelmissani mitään perää.

Samalla huomaan lankoja pidellessäni, että onko toiminnassani mitään perää. Asiat korostuu ja selkeytyy, kun itse joutuu suunnittelemaan toimintaansa. Virheille ei ole tilaa. Tietenkin opiskelijana saa suunnitelmissaan kompuroida ja huomata, ettei joku asia ehkä olekaan fiksuinta tehdä kuten oli alunperin suunnitellut. Mutta sitähän se vastuun ottaminen on.

Olen saanut puuhastella itsekseni perheiden kanssa, antaa ohjausta ja tietoa sekä luoda sitä omaa kätilöyttäni rauhassa. Olen saanut oppia turvallisessa ympäristössä, että mitä tämä synnyttäminen ammatillisesta näkökulmasta oikeastaan on.

Koen yhdeksi vahvuudekseni vuorovaikutustaidot. Pyrin kohtaamaan jokaisen perheen yksilöllisesti ja kuulostelen, minkälaista ohjausta he haluavat ja voiko yhdessä perheen kanssa vaikka vitsailla. Selvitän, kaipaako synnyttäjä selkeää faktaa vai lempeää tsemppausta. Kuka haluaa olla enemmän itsekseen ja kuka kaipaa läsnäoloa. Ja kaikkein tärkeimpänä olen pitänyt sitä, että miten yhdessä päästään jokaisen supistuksen yli. Olen saanut tehdä jokaisen kanssa sitä omaa synnytyssuunnitelmaa, jota olen pyrkinyt noudattamaan tilanteista riippuen.

Jokaista synnyttäjää olen yrittänyt päästä katsomaan lapsivuodeosastolle, jotta olen voinut käydä synnytyksen läpi yhdessä perheen kanssa ja pyytää palautetta. Perheiltä saatu palaute on ollut positiivista ja rohkaisevaa. Olen osannut olla se tuki ja turva, ja se tuntuu aivan mielettömältä.

Palo synnytyssalikätilönä toimimiseen on roihahtanut siis ihan kunnolla. Tämä on sitä, mitä haluaisin tulevaisuudessa päästä tekemään.

Tämä loppusuora on opettanut minulle paljon - ja paljon on vielä opittavaa. Kaikkein eniten se on tehnyt minut entistä nöyremmäksi tätä ammattia kohtaan. Ne kuuluisat konkarikätilöt ovat niitä minun jumalattaria. Tämä ala on täynnä vahvoja naisia kaikista ikäluokista, joiden vankkoihin käsiin on turvallista luottaa. Joskus minäkin olen sellainen vahva kätilö, johon voi luottaa kuin kiveen!

Nyt minulla on antaa vain teoriatietoa ja vähän kokemusta, mutta koko tämän kätilöntaimen verran asennetta sekä sydäntä voimaannuttavaa synnytyskokemusta kohtaan, yksi perhe kerrallaan.



3 kommenttia

  1. Musta yksi ehkä hienoimpia tunteita opiskeluihin liittyen oli se, kun viimeisissä harkoissa tajusi todella oivaltaneensa käsitteen yksilöllinen ohjaus ja huomasi jopa osaavansa antaa sitä! Edelleen vielä työelämässäkin hymyilyttää, kun huomaa omaavansa teoriatietoa, osaavansa hyödyntää sitä ja onnistuneensa potilaan (tai asukkaista meillä puhutaan) ohjaamisessa. Ne on niitä hetkiä, jotka palkitsee ehkä kaikkein eniten. Varsinkin jos vielä päälle saa potilaalta tai vaikkapa työkaverilta kiitoksen. Tai jos ei kiitosta, niin rakentavaa palautetta.

    Itse olin terveydenhoitajan harjoittelussa synnytysvuodeosastolla, ja meillä oli tapana että normaalisti sujuneessa alatiesynnytyksessä vuodeosaston kätilö kävi synnytyksen läpi. Näin synnytykseen osallistumattoman opiskelijankin mielestä ne keskustelut oli tosi antoisia ja musta oli ihanaa että kätilöt oikeasti ottivat aikaa perheille keskustella ja käydä läpi niitä tapahtumia ja tunteita. Mun harkkapaikka oli kyllä aika ihana, vaikka välillä oli kiirettä niin kaikki teki kuitenkin parhaansa ja uskon, että kaikki perheet kokivat saavansa tarvitsemansa ohjauksen (mm. itse istuin ohjaajani kanssa parinakin päivänä tunteja pohtimassa erään perheen imetysongelmaa). Toi sunkin harkkapaikka ainakin kuulostaa aika mukavalta, lisää semmoisia! Ikävä on tänään taas ollut lukea lehtien otsikoita (onneksi itse olen kohdannut vain hyviä hoitajia - paitsi eräässä tapauksessa, ja itsekin sain taannoisella osastoreissulla valtavasta kiireestä huolimatta hyvää kohtelua).

    VastaaPoista
  2. Nämä sinun tekstit ovat aina niin runollista luettavaa, tulee ihan tippa linssiin😢. Kirjoituksesi vei ihan aikamatkalle omaan hoitoalan opiskelutaipaleeseen, joka päättyi viimeinkin viime syksynä. Olet kyllä huippuhyvä kirjoittamaan ja sen lisäksi sinusta on tulossa kovaa vauhtia aivan huippuhyvä kätilö. Hirmuiset tsempit opintojen loppusuoralle ja tulevalle kätilön uralle!😊

    VastaaPoista
  3. Oon niin onnellinen että olen löytänyt tämän sinun blogisi! Kirjoitat ihanasti ja kätilön ammatista haaveilevana on älyttömän kiva lukea itse alan opiskelijan kokemuksia ja ajatuksia alasta, sen hyviä ja huonoja puolia. Kiitos! :)

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!