Pelastava arki

Edellisen postauksen kirjoittamisen jälkeen on ollut tavallaan kevyempi olo. Blogi on ollut monesti mielessä ja halua kirjoittamiseen on ollut. Mutta oli opinnot, työt, lapset, parisuhde. Oli niin monta asiaa lautasella, että blogiin palaaminen vaan tuntui entistä vaikeammalta jokaisen hiljaisuudessa kuluneen viikon ja kuukauden jälkeen. Kuitenkaan selkeä lopettaminen ei tuntunut hyvälle ratkaisulle.

Sitten tuli tämä syksy. Lopulta oli päästävä kirjoittamaan ajatuksiaan ylös, ettei kaikki sekoitu yhdeksi mössöksi.

Me ollaan eletty syöpää nyt noin kaksi kuukautta. Kaikesta huolimatta olen pyrkinyt pitämään arjesta kiinni. Alkushokin jälkeen ainoa vaihtoehto on ollut vain mukautua tähän tilanteeseen. Tietenkin asia on koko ajan mielessä, mutta arki on ollut suuri voimavara. Tälläisissä tilanteissa on vain kaksi suuntaa: joko jää pohjalle tai jatkaa hammasta purren eteenpäin. Miesystävässäni parasta on ollut hänen rohkea ja positiivinen asenne. Ilman hänen asennettaan, vajoaisi helposti itse pohjalle. On helppo olla kalliona, kun toinen hymyilee onnellisena aamu-tv:tä katsoessa suuri kahvikupillinen ja kaurapuurolautanen edessään.

Elämä jatkuu. Onnekseni lapset ovat pysyneet juuri sellaisina hupsuina, villeinä ja ihanan rasittavina kuin ovat aina olleet. Likka porskuttaa kolmannella luokalla ongelmitta ja pojan eskaritaival on alkanut kivuttomasti. Vietimme juuri isot eskarisynttärit Darth Vaderin täyttäessä jo 6-vuotta! Parasta oli nähdä Prinsessa Leiat, Darth Vaderit sekä yksi baddass Darth Maul (joka oli pojan yksi parhaimmista tyttöystävistä) juoksemassa onnellisena juhlissa. Star Wars on ollut kummankin lapsen ehdoton hitti tänä syksynä. Yhdessä olemme lukeneet eri oppaita ja kirjoja elokuvista. Lapset toivovat kovasti, että pääsevät näkemään uusimman elokuvan. Suosikkihahmot ovat lasten kesken ehdottomasti Darth Vaderin lisäksi BB-8 sekä Chewbacca.

Työrintamalla olen niin onnellisessa asemassa kuin näinä aikoina voi olla. Saan toistaiseksi tehdä rakastamaani työtä ja nautin siitä aivan suunnattomasti. Työyhteisö on aivan ihana. Olen pystynyt olemaan töissä uutisista huolimatta ja saanut valtavasti tukea kollegoiltani. En olisi osannut arvata valmistumisen kynnyksellä, että pääsen tekemään juuri sitä työtä, jonka vuoksi lähdin opiskelemaan kätilöksi. Tämä ammatti haastaa minut jatkuvasti ja jokainen päivä on oppimista. Olo on todella kiitollinen.

Aika paljon arki koostuu töistä ja lapsista, kuten se on ollut aina. Eihän tämä miltään sen kummoiselta kirjoitettuna kuulosta, mutta se on minun arkeni. Ei tähän tällä hetkellä kaipaa mitään muuta. Kesäisen migreeniepisodin jälkeen olen pyrkinyt kiinnittämään omaan hyvinvointiini enemmän. Jatkuvan estolääkityksen syömisen lisäksi olen yrittänyt löytää helpotusta mm. osteopatiasta. Viimeisen parin kuukauden aikana migreenikohtaukset ovat lisäntyneet, mutta vielä ei uutta sairaalareissua ole tarvinnut tehdä. Olen myös pyrkinyt jatkamaan treenaamista salilla, nyt kun ruoka maistuu taas entiseen malliin. Jokaisen vapaan hetkeni vietän miesystäväni luona. Ja niin se arki rullaa.




Ei mulla sen suurempia ajatuksia ollut. Arki on ihanaa. Se on niin turvallista tälläisten aikojen keskellä. Tarvitsen tätä arkea juuri nyt. Se auttaa siirtämään pelon taka-alalle. Vaikka ahdistavia ajatuksia täytyy käsitellä, on välillä ihan tarpeen keskittyä syksyiseen maisemaan, haastaa itsensä lihattomalla kuukaudella, sytyttää parvekevalot ja fiilistellä hämärässä. On mahtavaa huomata jaksavansa taas salilla, innostua ja inspiroitua. Tarvitsen päähänpistojani, kalenteriini väkertämiä listojani, järjestystä ja Vilijonkkaisuuttani. Arki auttaa pitämään pääni kasassa. Se väsyttää tarpeeksi iltaisin, ettei öisin herää painajaisiin. Arki osoittaa, mitkä asiat ovat tärkeitä juuri nyt, mistä täytyy pitää kiinni. Sen avulla pystyy valmistautumaan tulevaan - antaa voimaa ottamaan vastaa ne huonotkin uutiset.


1 kommentti

  1. Luin nyt vasta edellisen postauksen. Kuinka epäreilua?
    Ihan älyttömästi voimia ja rohkeutta kaikkiin vastoinkäymisiin!

    Arki on parasta. Toivottavasti teitä on siinä vielä vuosien kuluttuakin kaksi.

    VastaaPoista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!